Eilen päästiin Riemu kanssa pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, harjoiteltiin nome-asioita päijät-hämeen nuuskujen aktiivien kanssa. Kivaa oli :) Paikalla oli Riemu ja Rommi (Riemun samanikäinen labbiskaveri) ja kolmas labbis, 9 kk Dixie sekä olikohan neljä kultaistanoutajaa.

Me kakarat ainakin saatiin treeneistä paljon irti, kiitos vaan opastajille!

Harjoiteltiin vieraassa ympäristössä häiriön alla osin tuttuja juttuja, eteen lähettämistä ja markkeerauksia, mutta nyt niin että oli tietty apulainen paikalla, joten sekin uusi asia Riemulle. Eteenlähetyksiä damille tehtiin matkalla 10-30 metriä ja Riemu toimi tosi hienosti alkuun päästyään. Eteen-käskyn lisäksi harjoiteltiin markkeerauksia, ehkä 10-40 metrin matkalla (meni tosi hyvin) ja muista-sanaa. Siinä vietiin yhdessä dami metsään ja jätettiin se sinne ja palattiin polulle ja lähetin Riemun hakemaan sitä muista-sanalla. Hiensoti muisti :) Sitten tehtiin vielä pieni hakualue. Ope kävi piilottamassa kolme damia (Riemun nähden) ehkä 5m*10m alueelle ja sitten lähetin Riemun etsi-komennolla etsimään niitä. Ensimmäiseksi Riemu haki kauimman damin, sen joka viimeiseksi vietiin. Toinenkin damikin löytyi nopeasti, tosin ensin Riemu kävi tsekkaamssa sen ensimmäisen löytöpaikan. Kolmannen kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta Riemu teki ihan älyttömän hyvin töitä 2-3 minuttia ja lopulta sai vainun ja toi damin luoksemme. Jee :) Oliko vähän tyytyväinen, ei kertaakaan olla etsitty montaa damia!

Tähän olisi ollut hyvä lopettaa, mutta ahneella on kakkinen loppu :D Ehkä melkein tunnin autossa olon jälkeen (seurattiin etevämpiä koirakoita) otettiin kakarat vielä ulos autosta ja markkeeraus metsäautotiellä jossa muut koirat oli jo treenanneet. Taas sähläsin alku asennon kanssa ja oli muka hoppu ja lähetin sen huit hait hakemaan ja niinhän Riemu juoksi damin yli. Palasi kohdalle, mutta ei ollut mielenkiintoa ottaa suuhun. Huoh. Onneks ope kaivoi taskusta aiemmin käytetyn pienemmän damin ja houkutteli sen hauskaksi ja nii Riemu sentään sen toi mulle :o) Mitäs tästä taas opimme.. Pitää malttaa lopettaa ajoissa. Itse sain noottia juurikin hätäilystä lähettämisessä ja lepsusta alkuasennosta (juurikin tuosta kiireen tunnusta, en vaadi kunnon sivulla oloa, vaikka tiivis sivulla olo on ipanan bravuuri!). Noo, näitä treenaillaan.

Muuten elämä sujuu täällä "maalla" mukavasti. Koirat ja minä nautitaan. Ensilumikin jo saatiin, mutta se on jo sulanut. Uutta odotellessa!