Freikku kävi Jyväskylän näyttelytungoksessa lauantaina. Tuomarina oli uusi tuttavuus Veli-Pekka Kumpumäki ja tuloksena hienosti PN4, mutta muuta viemistä kotiin ei sitten tullut (lukuunottamatta narupalloa agitreeneihin Riemulle ja possunkorvia :) ). Ruuhka ja ryysis oli aivan käsittämättömän kamalaa ja kun kehä oli yli 2 tunia myöhässä niin alkoi oma pinnakin olemaan koetuksella. Freija oli kyllä hienosti kehässä, pöydäläl häntä laski, mutta antoi hienosti lääppiä itsensä moneen kertaan eikä yrittänytkään karata pöydältä, vähän hienoa kehitystä! Freikku oli muutekin rohkea -käveltiin autolta jostain hevon kuusesta ja piti kävelysiltaa kävellä junaradan yli. En heti tajunnut että rappuset oli sellaiset reikäiset josta näki läpi niin itse rappusista kun tasanteilta että rappusten välistä. Ja kun Freijalla on korkeanpaikankammo ni aika jännäksihän se meni. Kamalalla tsempillä kiivettiin monta väliä, mutta sitten petti rohkeus sen verran että kaappasin tyttösen syliin :) Toinen stoppi tuli näyttelyhallissa. B-halli oli tupaten täynnä ihmisiä, koiria ja häkkejä ja kun yritettiin kävellä ovelta johonkin mihin mahtuu niin Äffärän tassuille tallottiin monta kertaa :( Lopulta sille riitti ja teki täydellisen stopin. Ja taas kannettiin :) Oli huomattavasti helpompi niin kun pelätä että jää isompien jalkoihin. Häntäkin löytyi taas kippuralta kun päästiin kohtaan missä pystyi edes hengittämään. Kehää odotellessa kävin shoppailemassa ja luettelomyyjältä kysyin limuautomaattia, mutta eihän sellaista tietenkään ollut eikä koiran kanssa ollut asiaa kahvilaan. Ystävällinen myyjä lupasi pidellä Freijaa ja niin se jäi kiltisti ventovieraan ihmisen kanssa odottamaan <3 On se fiksu :)