Joulu mennä jolkotti omalla painollaan, koiratkin sai vähän herkutella kinkun maistiaislla :o) Uunin edessä meinasi tulla riita, kun Nikke oli päättäny vahtia uunissa olevaa kinkkua ja Riemu kulki siitä ohi ni johan tuli Nikeltä sanomista.. Onneksi äkkiä unohtui moinen vahtivietti.

Nyt on kuultu ensimmäiset rakettipaukkeet, ja ei kovin hyvällä menestyksellä. Olin neljän koiran kanssa lenkillä kun kohdalla olevan kerrostalon pihalta jotkut kakarat ampui sitten raketteja.. Nikke haukahti ja Riemu sai sätkyn! Nyt onkin miettimistä mitenkä Riemu siedätetään raketteihin ja mikä vielä tärkeämpää aseen ääneen, jos nyt siihenkin alkoi reagoimaan. Voi Argh kuinka harmittaa moinen episodi! Riemu olis tahtonut täyttä vauhtia kotiin (sylin kautta),  mutta onneksi palautui kuitenkin nopeasti ja lenkkikin saattoi jatkua.  Nyt koetetaan välttää vastaavat tapahtumat ja ensi vuoden puolella kehitellään sitten varovaista totuttelua aseen ääneen ja siihen yhdistetään sitten varmaan heti damin nouto (tai riistan) ku se on kuitenkin Riemusta älykivaa, ja siihenhän se laukauisu liittyy!

Eilen treenasin pihalla, tarkoitus oli viedä muut koirat sisälle (dami oli jo hupussa)  mutta Freija onnistui kun jotain kumarruin niin nappaamaan damin hupusta. Voi sitä riemua mikä Äffärälle tuli! Siis aivan hulluna juoksi pihaa ympäri (sillä ei tuo palautus oikein toimi :D) ja aina välillä pysähtyi huohtamaan johonkin. Ja kun kukaan ei ollut kiinnostunut (Riemu alkuun kyllä olisi tahtonut mennä perään ku Freija otti hänen työkalun!) niin Freija teki omia syöksyjä :D Täysiä muiden ohi samalla muristen hurrrrrjasti. Ja muut katto vaan et HÄ :D Freijan tasaantumista odotellessa tiputtelin avaimenperääni missä on ihana miniminidami maahan ja Rimeu sai sitä etsiä hangesta. Hienosti löyty ja toi suoraan käteen :o) Lopulta Freijankin into loppui sen verran että sain sen sisälle muiden kanssa ja pääsis Riemun kanssa oikeesti treenailemaan. Ihan vaan yhdellä damilla ja omalla pihalla mutta silti. Kivaa oli ja Riemu toimi suorastaan moitteetta. Suurinosa tuli ihan käteen asti ja pari sitten tipahti jalkoihin. Yksi heitto epäonnistui ja lensi ihan syvälle hankeen sellasen lumikasan taakse, valkovihreää damia ei oikein meinannut löytyä pimeässä vaikka Riemu etsi ja etsi, etsintä intoa ei ainakaan puuttunut! Menin sitten auttamaan ja astuin damin päälle kun en minäkään sitä nähnyt. Heti Riemu sen sitten hokasi ja innoissaan otti suuhun ja toi lukseni. Jee.