Oltiin sitten eilen Freijan kanssa verikokeessa. Olin suurinpiirtein nähnyt painajaisia siitä kuinka käy -Äffä rimpuilee ja veret lentää kaikkialle muualle paitsi purkkiin, ja tietäen että rabiestestiin tarvitaan vielä verta vähän enemmän niin olin ihan vakuuttunut että ei hommasta tule tuon arkajalka-en pysypaikalla-neidin kanssa mitään. Mutta Pah! Ensinnäkin hää oli pöydällä ennen eläinlääkäriä yllättävän rela. Häntä nyt ei tietenkään pysynyt kippurassa, mutta muuten hää pysyi pöydällä ilman yrityksiä paeta. Si tulikin lääkäri, jota tietty vähän piti peruuttaa, ja siinä vaiheessa kun kiristyskumpparia laitettiin Freija yritti paeta paikalta. Mutta vain tämän yhden kerran! Edes neulanpisto ei aiheuttanut mitään pakoreaktiota, toinen vaan istua tappitti. Ehkä se oli niiiin kauhuissaan ettei kyennyt muuhun :o) Mutta lihapulla maittoi koettelemuksen jälkeen pöydälläkin, joten ei nyt vallan kamalaa ollut. Vähän se oli siis taitava! Painoa neiokaisella on 10 kg 950 g. Eli vain puolisen kiloa vähemmän kun Klaara-tädillä, vaikka Äffä on aika hoikassa kunnossa. Muutenkin Äffän katsekontakti on vihdoin alkanut löytyä ja seisomisessakin tulee aina välillä pieniä onnistumisen hetkiä.

Klaara odottelee juoksun alkua ja on vähän möllinä. Sitä ei huvittas kun syöminen. Ja si kun se juoksu alkaa niin neitiä huvittas kaikki muu paitsi nukkuminen. Se on niin täynnä energiaa ja tahtoa ulkoilla miesten kanssa että taidetaan Äffän kanssa tulla hulluksi jo valmiiksi! Tosin Freijankin pitäisi aloitella ensimmäistä juoksuaan, joten mistä sitä tietää jos tytöt yhdessä tahtois vain ulos ja mulla ei siis hetken rauhaa... Toivottavasti edes toisella pysyisi järki päässä!

Sunnuntaiset tripla-synttärit meni kivasti! Mummu oli pirteänä ja näin kaikki serkutkin lapsineen paitti yhden työläisen. Erikiva reissu siis. Pääsis vielä Karon mukana tallille katsomaan Vipua, ja kun tamman jalat oli oireettomat niin selkääkin. Hänkin on kyllä mukavan yritteliäs suokki, vaikka olisi taukoakin takana. Tallilla oli lisäksi kaksi viime keväistä orivarsaa (haflinger ja suokki) jotka oli aivan kertakaikkisen ihania! Suokki oli suklaanruskea läsillä ja joka jalassa korkea valkoinen sukka! Aivan syötvän ihana. Ja tää Haflingerkin oli nätti kuin mikä ja tosi seurallinen pikkupoika. Meinasin pakata molemmat auton takakonttiin... ;o) (Että Maikku varsakuume on taas kasvussa :o)!)