NiksuPiksu alkaa kotiutua (niinkuin AapeliPaapeli Saarallekin) taas ja muistikin palailee pätkittäin... :-D Herra seikkailee metsässä lintujen (ja muiden eläinten, Argh, miten ihmiset ei tajua ettei puput ja linnut niitä pelkästään syö!) ruokintapaikalle ja Klaara hyppii sillä välin tasajalkaa mun vieressä tyyliin "Eks sä nää minne se menee? Se katoaa taas jonnekin! Tee nyt herranen aika jotain!!". Klaara on niin läheisriippuvainen (vaikka kotona, autossa, kaupan edessä, tallilla tms odottaa hienosti) ettei lenkillä muutamaan kymmentä metriä kauemmaksi juokse edes hepulin yllättäessä ja Nikke taas painaltaa muutaman sata metriä kevyesti jos muistaa jossain olevan ruokaa/kakkaa tms... Huokaus. Pitää taas muistaa ettei voi irti päästää Herraa ihan missä tahansa. Siitä onneksi näkee kun lamppu syttyy "Mä tiedän et kohta saan herkutella", mutta toisaalta se ei auta, kun korvat on silloin jo lukossa...

Eilen tehtiin ihana lenkki vanhankaupunginkoskella, harmitti valtavasti ettei kamera tullut matkaan: Aurinko nousi puiden takaa ja osa koskea oli ilman jäätä. Jäälohkareet poukkoilivat vedessä ja osasta koskea (missä jäätynyt) vesi pulppusi jään alta näkuviin. Tosi hieno! Lenkin jälkeen menin Heidille ratsaimaan Veikkoa, tällä kertaa ilman kameraa ja hyvin meni! On se vaan kivaa puuhastella niiden(kin) kanssa!

Aatos osaa jäädä jo ilman alkuhaukkuja Saaran lähtiessä töihin/kauppaan/kouluun ja pisutkin tulee ulos hienosti! Hän alkaa siis selvästi kotiutua! Kivaa kivaa, koskas sen mahtaa saada hoitoon....?