Lenkillä ja kyläilyä

Eilen oltiin Sipoon koirametsässä lenkillä Annaleenan ja Brien sekä Hallan ja Hallan lauman kanssa ja oli sairaan mukavaaa. Ylläri ylläri aurinkoinen aamupäivä muuttui pilviseksi siinä vaiheessa, kun saavuimme metsänlaitaan... Annaleenan ja mun lenkeillä on tapana vähintään tuulla kovasti jollei sada jotain epämääräistä, joten edistystä sentään sään suhteen, mutta valokuvaussessiot saattoi unohtaa. Äh. Klaaran kiinteytyskuuri tuottaa tulosta ja nyt näkyy jo entinen Klaara (=ennen valaraskautta ja plösööntymistä). Jee. Brie ja Piitu löysivät pentuina toisensa välittömästi ja Äffäkin touhusi niiden kanssa niin paljon että illalla maittoi uni .

Lenkin jälkeen käytiin tytsien kaa vielä teellä ja jäätelöllä (nam ja kiitos! ) Annaleenalla. Samalla Äffä ja Klare menivät ekaa kertaa kierreportaat rappukäytävässä. Oli vähän jänskää. Freija juoksi ne ylös yllättävän sujuvasti, mutta Klaaraa piti jostain syystä kannustaa kovasti, mutta selvisi sekin niistä. Alas taas Klaara juoksi ilman mitään (ja si uudestaan ylöskin) mutta Ferijan rohkeus petti. Rappukäytävät on sille edelleen jänniä paikkoja ja nyt alas päin raolliset kierteet oli liikaa. Edes namit ei auttaneet eikä siten voinut edes kunnolla naksuttaa kun kaikki palkkaus oli nou nou sen mielestä. Välillä tuli aina reunalle kurkkimaan mutta si meiltä petti hermo ja Annaleenan kantoi sen alas. Pitää mennä nyt kyläilemään uudemman kerran! Klare ja Freija sai Annaleenan luona myös toisen uuden kokemuksen, nimittäin Alfred-kanin . Klaara (ja Feija) ei aluksi tajunneet häkissä olevaan Alfredia (joka on tottunut koiriin eikä saa sydäriä haukkuvista koirista, eihän muuten oltas mentykään) vaan haisteli siinä häkin edessä. Sitten kun Alfred liikahti niin Klare hyppäs varmaan metrin ilmaan ja alkoi louskuttamaan (häntä heiluen kyllä). Freijahan alkoi haukumaan perässä, mutta koiraksi joka jäljestää kaninjälkiä hulluna metsässä, ei se uskaltaunut lähikontaktiin. Pysytteli visusti Klaaran takana haukkumassa, tais mennä pupu pöksyyn tosi paikan tullen