Kävi vähän köpelösti lenkille lähdettäessä -jäi kotiin niin puhelin, rahat, avaimet kuin autonavaimet. Varusteena siis koirat ja kumisaappaat jalassa metsälenkille kun oli tarkoitus mennä.. Ja tietenkin vara-avain Suvi mökillä, joten ei auttanut muu kuin yrittää siirtyä kohti äitiä ja Kalliota jossa myös avain. Ratikkahan ei tietenkään enää kulkenut, ja kun ei ollut rahaa ei voitu mennä bussiinkaan. Koko matka on pennulle vielä vähän turhan pitkä, joten kävelimme seiskan ratikalle muutaman kilometrin ja matkasimme sillä Sörnäisiin. Pennu oli ekaa kertaa ratikassa ja meni ihan hyvin. Ratikka oli täynnä, pentu sylissä ja samalla yritin suojella Klaaran tassuja ja häntää kanssamatkustajilta. Huoh. Jäi palkintonamitkin jakamatta, kun kädet oli varattu pennun kannatteluun. Sörnäisestä käveltiin sitten vielä kilometri äiskälle, joka onneksi oli kotona... Levähdettiin siellä pari tuntia ja eikun taas bussilla kotio. Saatiin nääs äidiltä avaimet ja bussirahaa. Nyt ei sitten ollut kävelyä ku reilu kilometri. Hienosti penikka jaksoi! Ja bussimatka meni alkuhankaluuden jälkeen kuin kokeneelta matkaajalta (vaikk totuudennimissä on sanottava että vähän liian vähän on tollaisia harkkoja tehty!) Klaaran esimerkillistä esimerkkiä seuraten :o) Nyt on selvitty seikkailusta kotio, ehkä muistan tarkistaa taskut taas huomenna...