Aina väliin miettii harrastuksiensa järkevyyttä -monet pitävät minua ja kaltaisiani vähintäänkin omituisina, jos ei aivan päästään viallisina, koska voin herätä aamulla esim. neljältä (tai jo aiemmin) joko hirmuisen kylmään tai vaihtoehtoisesti sateiseen ja tuuliseen säähän, vain siksi, että jossain on ratsastuskilpailut tai koiranäyttely (tai muu koira- tai hevostapahtuma) jossain kylmässä maneesissa tai sateisella kentällä, jossa kuraantuu vähintään polvia myöden. Ja itse suoritushan kestää useimmiten sen muutaman minuutin. Paitsi hevoskilpailuissa jossa olen "vain" hoitajana oma suoritus alkaa jo silloin aamu viideltä letittämällä ja puunaamalla hevosta ja varusteita...  No, tänään sain lisättyä tähän "ei ehkä niin järkeviin" harrastuksiin jalkapallon. Tai tarkemmin sanottuna jalkapallotätinä olemisen. Hetken mietin toiminnan järkevyyttä kun lämpötila on plus 3,5 astetta ja taivaalta tulee räntää, rakeita ja vettä vuorotellen ja seitsemän vuotiaat lapset juoksevat sillä samaisella kuraisella kentällä märkänä pallon perässä. Ja me kannustusjoukot yritämme pysyä myös lämpimänä ja huudella kannustuksia samalla kun yritämme suostutella lapsia pukemaan vaihdon ajaksi jotain lämmintä takkia peliasun päälle... Suomen kevät on tunnetusti arvaamaton ja tänään saimme todellisen esityksen mitä kaikkea siinä voikaan olla. Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun piliven värjäytyessä hienosti punaisen erisävyillä.