Freijalla oli eilen hauska päivä. Tai siis se oli äärimmäisen huvittava, kun se ei ihan kaikkea hiffaa -niinku ei tietty aikuisetkaan koirat, mutta palkon on sillä vielä opittavaa... :o)

Ensin aamulla (usein kun lähden heitän koirille pari nappulaan, niin eivät tule haahuilemaan ovelle) annoin poikkeuksellisesti koirille namitikut ja lisäksi heitin taskun pohjalta muutaman nappulan maahan. No, Freija tietenkin pudotti ison namitikun (sellainen pehmeä, mikä lienee) ja syöksyi syömään nämä pari nappulaa maasta. Ja tietty tällä välin Klaara söi sen Freijankin namitikun... Äffä oli vähän hämmästynyt kun palasi paikalle mihin tikun tiputti...!

Toinen tapaus sattui illansuussa. Oltiin taas kerran Kumpulassa lenkillä Pian ja Venkan kanssa (Kaisa jäi kotiin niin päästiin reippaampaa vauhtia). Yhden kiven takana oli leivän paloja (menee hermo ihmisiin jotka syöttävät rottia -tai lintuja ja jänöjähän nuo mummot kuvittelevat ruokkivansa!)  ja Freija karkaili pari kertaa niitä syömään. Lopulta uskoi ja seurasi meitä paikan ohi mukisematta. Takaisin tultiin samaa reittiä (tämän voisi ehkä pistää väsymyksenkin piikkin, Freija oli jo aikamoisen lenkin tehnyt ja leikkinyt Venkan ja Klaaran kanssa), ensin Freija ohitti kohdan hienosti, ja kun katsoin taakse hetken kuluttua missä se luuraa, oli Freija väärässä kohti etsimässä leipiä.. Eli kaksi metriä mennyt ohi ja etsi kannon eikä kiven takaa :o) Meillä oli aika hauskaa... Niksulle ei kävisi koskaan moista virhettä. Se mies haistaa ja muistaa kätköt kilometrin päähän -ja se nykyään rajoittaakin Niskun vapaana pitämistä kaupunkialueella.

Muutoinkin lenkki oli tapahtumarikas, koska löysimme yhdestä kallionkolosta vedenvarassa olevan siilin raadon, jossa koirat yrittvät pyöriä, onneksi kellui niin eivät onnistuneet kastumatta, joten jättivät väliin ja ehdittiin paikalle. Yöks kun ne haisee! Iltapisulla löydettiin vielä haieva jäniksennahka (sisälmykset oli syöty) erään talon reunasta. Ihmettelen että asukkaat eivät ole hävittäneet sitä, koska se todella haisi minunkin nenään!

Ja vielä. Feijalla on paljon enemmän jälkikoiran vikaa kun Klaarassa. Pupu jussit lähtivät meitä karkuun kalliolla ja Freija haisteli jälkiä vaikka kuinka kauan todella tohkeissaan. Klaaraa kiinnostaa puput tasan niin kauan kun ne liikkuvat -eikä sillonkaan kauaksi minusta!