Eilen lauanaina oli Riemulla oikea tapahtumapäivä ja monen lajin treenit, mutta eikös labbiksen pitänytkin olla oikea monitoimikoira?

Aamu alkoi omalla agilityvuorolla, mistä käytimme kyllä vain puolisen tuntia, kun tiesin että Riemulla on pitkä treenipäivä muutenkin. Ensin otettiin ihan vaan suoraan putkea muistin virkistykseksi, sitten aita -putki ja putki-aita ja aita-putki-aita (mutkaputkella) ja lopuksi aita-aita-aita-putki-aita-aita, jätin näissä Riemun istuman ensimmäisen aidan taakse ja olin kolmannen aidan ja putken välissä ohjaamassa. Hienosti meni. Ja niin nopea tuo lapsi on että juoksemalla ny ei millään pysy perässä moira matkaa :D Onneksi nuo suorat linjat voi lähettää niin että jättää sen istumaan :) Agiliitojen loppuun keppikujaa, ihan suorana kujana namikipon avulla. Sinne meni keppien välistä, pitäis varmaan jossain vaiheessa alkaa sitten kaventamaan kujaa..  Ennen Rally-Toko ryhmän saapumista tehtiin vähän tokoa keskenämme ja rakensin rally-tokoradan. Ja se piti tietty testata. (lähtö.360 oikealle, istu-kierrä koira, täyskäännös vasempaan, 270 vaemmalle, koira eteen -vasemmalta sivulle, oikealle, 360 vasemmalle, juoksua, maali) Ja sitten Riemu sai vielä näyttää liikkeet oppilaille ennen häkkiin menoa. Hienosti Riemu vajaan tunnin odotti häkissä, ääntäkään ei kuulunut. Jee! Rallattelujen jälkeen Riemu autoon ja auto kohti Nome-treenipaikkaa. Meillä oli treenit Riemun siskon Idan ja Riemun veljen Curron kanssa. Autoon oli pakattu myös videokemera ja voi kamala kuinka sitä sählää!

Meistä ei kukaan ole kovin kokenut nomeilija, kaikilla ekat labbikset ja ei juurikaan virallisia koulutuksia vielä takana. Niinpä oli meidän ihmisten puoleltakin pientä sähläystä. Ja koirat tiettty ihan täpinöissään kaikesta häiriöstä ja vieraasta paikasta! Tarvitaan rutkasti rutkasti lisää treeniä ihan joka iikka! Ja minä tartten tarkkuuta lähetyksiin, etten vain huitele sinne päin. Samalla kontrolli muutenkin paranee, Riemukin kun joskus saa päähänsä näköjään käydä treffaamassa muista ihmisiä sen damin kanssa . Noo, eiköhän tuosta päästä kun enemmän treenataan, juurikin häiirön alla. Lopultahan Riemu kuitenkin sen damin aina tuo, saattaa tulla vaan pieni kunniakierros! Erityisen tyytyväinen olen muutamaan pidmepään noutoon ja siihen että Riemu istui kiltisti paikoillaan kun vein damin kauemmaksi ja parkkiksella oli muutakin häiriötä, yksi auto juuri lähti ja pilkkiöitä liikkui! Jee. Ja rannassa treenatessa Riemu kääntyi takaisin eikä mennyt pilkkiöiden (jotka käveli ohi) luokse kun pyysin tulemaan. Jee Jee. Ehkä tää tästä kun itse suunnittelee treenit paremmin, ja tilanteet mitä treeneissä voi tulla ja miten siihen reagoi. Ja juurikin lähettää selkeämmin, tarkkuuta kaiken kaikkiaan.

Tässä vielä Riemun veljen Curron tyylinäyte: