Vähitellen aletaan Klaaran kanssa toipumaan sekä pinen, kauniin tyttöpennun poismenosta että siitä valtavasta pettymyksestä, että Klaarasta ei jäänyt nyt yhtään narttupentua. Voi murheiden murhe, tällaistahan tämä on, mutta sääli ja harmitus silti. Enää Klaaraa ei astuteta, joten seuravat Hongiston pennut suunnitellaan sitten Freijalle tai jollekin tulevalle koiralle.

Lähdettiin mökille toipumaan perjantaina, että Klaara ja me itsekin saataisiin muuta ajattelemista. Oli ilmeisen hyvä ratkaisu, koska mökillä Klaara ei etsinyt pentua ollenkaan ja vähitellen ulkoilukin alkoi maistua. Kivut ja väsymys lääkkeistä oli ilmeinen, koska ensimmäiset päivät kului vaan nukkuen ja äkkiä pihalla asioiden. Eilen käytiin jo vähän pidemmllä kävelyllä ilman onglemia ja Klaara hyppäsi ruokapöydän tuolillekin, joten ilmiselvästi hää alkaa olla oma (joskus sangen typerä ja rasittava :D) itsensä. Haukkukin tuntuu olevan entistä kimeämpää!

Kiitos vielä kaikille myötäelämisestä ja Hallalle avusta, neuvoista ja tuesta!

Tässä kuva Klaaran hyvin parantuneesta tikkirivistöstä.