Lähdimme pienessä pakkasessa ajamaan kohti Lohjaa jännityksestä jäykkänä vaik mun piti olla niin rauhallinen että... Onneksi varasimme hyvin matkalle aikaa, koska tietenkin vähän ajoimme harhaa. En myönnä, tietenkään, olevamme eksyssissä, mutta pieni poikkeama reitiltä johti siihen että mukana ollut kartta ei aivan riittänyt. Onneksi pystyin soittamaan töihin ja sieltä Ansku ystävällisesti karttaohjelman avulla neuvoi oikeaan suuntaan. Lohjalla ei kyllä katukyltit ole aivan sellaiset kuin pitäisi! Vajaan tunnin odottelun jälkeen olikin sitten Klaaran vuoro näyttää todellinen luonteensa. Lohjan palvelus -ja pelastuskoirayhdistyksen väki oli mukavaa ja auttavaista, kiitos heille! Jännityskin vähän laukesi siinä jutellessa. Tuomareina Klaaralla oli Kari Mäkinen ja Lea Yli-Suvanto. Ensimmäiseksi tuomari jutteli niitä näitä -lähinnä koirasta. Missä asutaan, minkä niminen koira on, mitä harrastetaan ja onko talossa muita koiria. Klaara sai touhuta pitkällä remmillä mitä lystäs tällä aikaa. Sitten tuomari otti kepin millä alkoi lenkittää Klaaraa ja yllätyksekseni Klaara leikki tuomarin kanssa, vaikka Klarelle niin tyypillistä varovaisuutta vieraan ihmisen kanssa olikin havaittavissa. Leikkituokion jälkeen oli kelkkaosio, jossa Klaara alkuun katseli kaikkea muuta kuin lähestyvää kelkkaa. Se olisi mm halunut leikkiä tuomarin kanssa sillä narulla jolla se kelkkaa veti... Lopulta Klaara huomasi lähestyvän kummajaisen ja alkoi haukkumaan vimmatusti häntä suorassa ja kippurassa -missään vaiheessa Klaara ei paennut taakseni tai laskenut häntää. Hää tuli ihan hienosti tutustumaan "suureen huijaukseen" kanssani. Myös tynnyri ja säkinveto menivät lähes huomaamatta. Klaara ei paljoa korviaan lotkauttanut, pienet haukut sentään sai aikaiseksi -kunniakierroksella meni haistelemaan näitä mörköjä ilman pyyntöä. Klaara myös puolusti minua hienosti haukkuen edessäni, mutta kun hyökkäys loppui loppui myös haukku ja Klaara meni moikkaamaan hyökkääjää. Vähän hienoa. Tämä osuus epäilytti etukäteen eniten. Pimeässä huoneessa Klaara haiseteli kahvin tuoksua enemmän kuin minua. Se ei mitenkään siis lamautunut, mutta touhusi kaikkea omiaan enemmän kuin etsi minua. Kahden huudon jälkeen alkoi vähän lähestyä tuomarin "avustuksella", mutta silloinkin kahvintuoksu oli kiinnostavampi ;o) Seinään sidottaessa Klaaralla taas kesti vähän aikaa ennen kuin tajusi että keppiä huitova hemmo lähestyy juuri sitä. Tärkempää sille oli kuikuilla mihin minä katosin. Hassu tyttö. Kun mies pääsi tarpeeksi lähelle alkoi myös haukkuminen. Ja kun uhka loppui Klaara oli taas hyökkääjän kaveri, tosi kiva! Lopuksi oli vielä ampuminen, kaksi laukausta ysimillisellä jota minä hätkähdin huomattavasti enemmän kuin koira. Se ei reagoinut siihen juuri lainkaan. Yhteispisteet 159 pistettä plussaa ja ei voida olla kuin tyytyväisiä!

Tässä osa-aluepisteet:

  • Toimintakyky  +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taistelutahto +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1 hieman rauhaton
  • Tempperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukauspelottomuus +++ laukaísuvarma

Kiitos Suville taas kerran seurasta ja videoinnista. Video katsottu Hallan kanssa ja ihailtu Klaaran "työskentelyä".  On se vaan etevälikka silloin kuin ei ole omia kotkotuksia menossa :o) Freija on nyt koton ja Keiju takaisin Hallalla. Hää olis vielä lähetenyt meidän matkaan. Freija oli ollut kiltti tyttö ja juoksi nyt kotiinkin rappuset ylös saakka. Eilen se oli Fulla=Tilda-siskon kanssa riehunut seitsemän (7) tuntia yhteen menoon. Taitaa neiti olla nyt vähän väsyksissä.