Päivä sujui aurinkoisissa tunnelmissa Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä, matkalla sinne ja takaisin pariin kertaan sekä lopuksi lenkillä Haltialan pellolla. Tässä päivän riemu-uutinen :o)

Freija sai siis ensimmäisen Sertin ja oli PN-2 sekä ROP-juniori! Tuomarina oli norjasta tuttu Espen Engh joka tykästyi Freijuliin hirmuisesti. Jo juonioriluokan jälkeen hän kätellessä kehui koiraa erittäin erittäin kauniiksi ja narttukehän jälkeen kun antoi sertin kysyi että onko ensimmäinen ja kun vastasin että on niin lupaili että Freija tulee samaan niitä vielä paljon paljon paljon! Lopuksi vielä kertoi että Freija oli ehdottomasti päivän toiseksi paras koira -ei vain nartuista vaan ihan kaikista uroksistakin! Johan alkoi poskia kuumottaa moiset kehuskelut... Tässä näyttelyssä valittiin myös paras juniori ja Freija osallistui iltapäivällä BIS-juniorikisaan isossa kehässä. Välissä vein Hallan + Piitun ja Katan + Röllin kotiin sekä käytin Klaaran ulkona ja ei muuta kun takaisin Porvooseen. Kirsin ja Geeban kanssa odottelimme kehän alkua (kiitokset seurasta Kirsi!) ja kehittelin itsellein paniikkia :o) Kaiken huipuksi valtava koira tuli morjenstamaan vähän äkkinäisesti ja iski tassullaan Freijaa selkään... Siitähän likka säikähti ja häntä laski pitkäksi aikaa. Sain neidin kuitenkin takaisin reippaaksi (hienoa kehitystä Freijalta!) ja kehään oli itseasiassa ihan mukava mennä. Junioreita oli val-ta-vas-ti ja Freija pääsi 10 parhaan joukkoon, mutta emme kuitenkaan sijoittuneet neljän parhaan joukkoon. Kerta kaikkisen hieno päivä Äffäräisen kanssa. Ja on muuten omituista että aina jos sattuu menestymään niin se tapahtuu lähellä ja kun ottaa pattiin on matka vaikka kuinka pitkä!

Lisätään vähän: Vallan tökerösti unohtui mainita että Rölli-Veikka sai kanssa erinomaisen ja oli kuuden junnu-uroksen joukossa hienosti kolmas! Jotenkin olin vielä niin tohkeissani Äffäräisen sertistä, että veikan sijoitus ei kirjoittautunut tänne ollenkaan :o) Ja Kirsillä ja Geeballa oli lopulta super-päivä. Geeba oli BIS-veteraani ja RYP-1!

Äsken tulimme Haltialasta jossa koirat saivat juosta sänkkärillä ja nauttia toistensa seurasta. Klaarakin pääsi mukaan iloon päivän yksinolon jälkeen. Tosin neiti on niiiiiin valeraskasta että ei juuri liiku ja on ihan läskimakkarapaksukainen! Nyt on Freija ja minä hyvin väsyneitä ja Klaarakin nukkuu aika autuaana.