Äffäräinen joutui tiistaina sairaslomalle, jota on nyt vielä puolitoista viikkoa jäljellä. Hää oli Klaaran kanssa kahdestaan kotona riekkunut sen verran, että oli kolmijalkainen kun tulin tallilta. Kiva homma kymmenen aikaan illalla todeta moinen asia. Onneksi ystävät lähellä ja pieneläinhoita Pia tutki jalan ja järjesti meille seuraavaksi illaksi vastaanottoajan ortopedille. Vähän hyvää palvelua :o) Nyt syödään kipulääkkeitä pari viikkoa ja katsotaan kuin polvi asettuu aloilleen. Yllätykseksi nääs tuomio oli polvilumpion mediaalinen luksaatio (1 aste), joka ei Freijan älyttömässäkään riehunnassa ole aiemmin vaivannut lainkaan. Nyt sitten oli ilmeisesti hypännyt sängyltä vähän huonossa kulmassa lattialle ja ehkä kaatunut (tai törmäillyt Klaaraan tai jotainmuuta omituista tehnyt) ja polvi oli sitten mennyt osittain pois paikaltaan. Onneksi on niin lievä että kokonaan ei pois paikaltaan menne jatkossakaan, kunhan pitää reisilihakset timmissä kunnossa. Mutta agilitytreenit ovat toistaiseksi ohi ja keskitytään sitten saikun jälkeen tokoilemaan (heh, ainakin se on hyvä suunnitelma) hetken aikaa. Onneksi saikkukaan ei ole totaali häkkilepoa, vaan remmisssä saa kävellä muutaman talon ympäri, kaikki riekunta ja hyppelyt on vaan kiellettyjä. Mikä sekin on helpommin sanottu kuin tehty... Nallet vaan lentelee kotona kun neidissä alkaa olla hiukka energiaa..  Viikonlopuksi Klaara lähtee mökkeilemään Maamon kanssa, niin me saadaan Freijan kanssa keskittyä toipumiseen edes muutama päivä täysin rauhassa. Saas nähdä mitä neiti sanoo pidemmistä yksinolosta. Nyt kun usein kuitenkin on Klaara seurana -yksinolot ollut lähinnä Klaaran pidempiä lenkkejä ja treenejä silloin tällöin (pikkupentuajan jälkeen). Tulhduskipulääkkeelläkin on tietenkin vaikutusta, mutta nyt Freija liikkuu ihan puhtaasti. Toivottavasti sama meno jatkuu kun lääkkeet loppuvat ja pidemmät lenkit alkavat. Nyt se vihaa uloslähtöä, kun joudun kantamaan sen rapuissa -ja sehän on edelleen aivan syvältä!

Tallilla oli tiistaina kuitenkin kivaa ja Sohvi oli aivan ihana! Valokuvista vaan huomasin että (edelleen ja tietenkin) katson alas mutta nyt myös polvet oli aivan omituisesti... Täytyy seuraavalla kerralla kskittyä niihin jalkoihin!

Eilen näin Aatostakin, kun tarjosin hälle kyydin sipoosta saaresta kaupunkiin. Hää oli vähän poikki kun oli viikon päivystänyt kaikkien liikkeitä ja kalastanut. Hää rrrrakastaa kalastamista ja kalojen nuolemista... Kaikkia ällöjä tapoja mäyräkoirat on sille opettanut :o) Klaara-äippähän vaan pyörisi niiden päällä :o Hää tuli siis kaupunkiin lepuuttamaan maalaiselämän rankkuudesta, oli kyllä reipas kotiin mennessä ja veti aivan hulluna Saaran luo, pettymys olikin aikamoinen kun Saara olikin vielä töissä sillä hetkellä.

Ja tässä kuva Petruksesta himpan vajaan kahden vuoden iässä. Kuvat on ottanut Petruksen omistaja Christa. Kiitos kuvista!