Perinteisesti Eckerön reissut ovat hauskoja, niin kuin nytkin. Mutta aina niillä satttuu ja taphtuu -niin myös tällä kertaa...

Siis, mitä siellä sattuikaan? Aluksi tuntui että ei juuri mitään... Höpistiin ja kuvattiin koiria ja Halla ja Keiju jopa saivat 0-radan agilityssä. Ilma oli kaunis ja lämmin. Kuvat onnistuivat. Sitten ensimmäinen käväisi suihkussa. Ja totesi että joka paikasta paitsi suihkusta tulee lämmintä vettä... Hiukset pestiin siis todellakin jääkylmässä vedessä...  Merivesikin olisi varmasti ollut lämpimämpää! Illan kuluessa selvisi myös, että tunnemme Merjan kanssa. Ihan mieletöntä! Pienen pieni on maailma! Muut varmasti jo vähän kyllästyivätkin meidän Harju muisteloihin... Lauantaina saimme myös selville kilpasiskot ja -veljet näyttelykehässä. Ja  vastus olikin sitten kivikova. Ruotsista kolme erinomaisesti menestynyttä gööttiä olivat tulleet  "hakemaan Suomen sertit". Sitten jatkui taas tapahtumat La-su yönä Pihkulle ja Pessille tuli huono olo ja heitä käytettiin muutamaan kertaan ulkona -se niistä pitkistä yöunista..

Sunnuntaina olikin sitten  kehissä melkein mutta ei ihan -päivä ja agissakin tuli Keijulle ja Hallalle hylky. Olimme näyttelypaikalla koko päivän, ja hallin ravintolakin sulki ovet ennen kehien päättymistä.  Katsoimme kuitenkin ryhmät ja Best In Shownkin. Näyttelystä sitten vauhdilla ruokapaikkaa etsimään. Sitä tosiaan piti hiukka etsiä, koska koko pikku kylän pahasessa (Maarienhamina) tuntui kaikki ruokapaikat olevan kiinni. Tai vähintään niiden keittiö.. Niinpä päädyimme Kotipizzaan pihvien ja jälkiruokien sijaan. Loppuilta -ja yö- kului Långnesin satamassa välillä autossa torkkuen (ei onnistunut nukkuminen ainakaan takapenkillä koiran ja tavaroiden kanssa :D, tuskin edessäkään juuri), välillä koiria ulkoiluttaen ja Hallan "näyttelytreeniä" seuraten. Sinä aikana ei ainakaan kukaan parkissa olleista autoista nukkunut! Bossen kehuminen oli sen verran äänekästä :D Vihdoin kolmen jälkeen tuli laivamme ja pääsimme hyttiin. Muilla oli autossa istumisen jäljiltä kylmä, mutta alapetiläistä kummasti lämmitti 4-5 gööttiä koko kolmen tunnin "nukkumisen".

Kovalla kiireellä ajettiin sitten Helsinkiin (pieniä tietokatkoksia aikatauluissa -Emilialle tuli himpun kiire opiskeluihin) ja Emilian pihalla vaan tavaroiden purku ja niin Emilia lähti omalla autollaan. Tarkoitus oli, että siirrämme sitten pihalta tavarat Emilian pihalla odottavaan autooni. Muuten oli hyvä ajatus, mutta siinä sateessa laukkuja kaivellessa todettiin että autoni avaimia ei ole missään! Lähtiessä kovasti kysyin josko ne jätettäisiin Emilialle, jos vaikka autoa olisi pitänyt siirtää, mutta otimme mukaan, ja laitoin ne reppuun) Niin Halla soitti itselle kyydin töihin, josta kuitenkin myöhästyi. Ja minä odottelin Klaren kanssa sateessa taksia, joka toisi vara-avaimet... Tässä vaiheessa ei juuri ollut enää huumorintajua jäljellä, kun   vuorokauteen ei oltu nukuttu ja vettä vihmoi taivaalta. Kotiin päästyä alkoi onneksi jo taas naurattamaan. Tämä on tätä Eckeröötä! Mutta mutta.Kunpa kaikki olisikin ollut tässä. Menin vielä iltayöksi töihin ja kun käytin koirat ulkona klo 2 (edeleen siis viimeiden lähes 2 vuorokauden aikana n 4 tuntia unta) oli Klaara vielä ihan normaali ja reipas, ja Aatos sai juosta koko lenkin vapaana pitkin Untamontietä. Aamulla herätessäni kahdeksalta olikin sitten Klaaran selkä jumissa... Eli ilman koirien sairastumista ei tästäkään reissusta selvitty. Klaara-reppana saa nyt kipulääkettä ja kaikki kiva (lenkit, leikit ja hypyt) on kielletty ainakin muutaman päivän. Mutta mehän ei lannistuta...

Ensi vuonna taas uudestaan!!! Vaikka mitään järkeä tässä ei varmasti olekaan... :D

Tässä muutama kuva.

Keiju äiti ja Keijun tyttölapset Klaara ja Peppi

Siskot

Klaara

Bosse ja Peppi

Peppi ja Pepin kieli

Bosse

Bosse

Kivaa oli siis sekä koirilla että ihmisillä -Kiitos vielä matkaseurueelle! Koirilla riitti tilaa juosta pelloilla ja rantakalliolla oli todella ihana kuvata koiria kaunista taustaa vasten. Tässä oli kuvista vain murto-osa -niitä riittää hirvittävä määrä. Ihanaa!