Tänään, kun tulin töistä oli sitten ylläri vastassa. Aatos-Paatos olis löytänyt jostain tyhjän muovipussin, pureskellut reijän pohjaan jos työntänyt pään. Lisäksi oli saanut mahan kantokahvan ympärille... Taitava poika tuo meidän Aapeli! Onneksi ei ollut tukehtunut tai kuristunut tai mitä lienee olisikaan voinut tapahtua... Nythän kaikki järsiminen (lehtikotelot, kirjan kannet yms) on sairaan hauskaa! Onneksi Klaaralla on vielä muutama karva mitä Aatos voi repiä niin ei ihan kaikki tuhoudu. Ja luita tietty kanssa. Niitä Aatos syö innoissaan.

Aamulenkillä tapahtui ekaa kertaa myös se, että toinen koira oli kiinnostavampi kun minä! Aatos ehti huomata tipsun ennen minua ja lähti taivaltamaan koiraa kohti. Minä tietty huudan sitä takaisin, mutta silloin poika lisää vain vauhtia! Aatos äkkiä moikkasi koiran ja tuli kyllä viivana takaisin. Alkaa olla pientä uhmaa ilmassa. Joten nyt alkaa taas luoksetulon vahvistaminen yhtä varmaksi kuin viikko sitten!

Sunnuntaina ollaan ilmeisesti menossa Akustin luokse kylään. Ja sitten nähdäänkin neljänä tiistaina, kun Akusti aloittanee saman leikkikoulun kun Aatos. On sitten oikea gööttiryhmä koolla. Kivaa!

Niin, ja ulkona vihdoin viimein sataa. Ja vähän jyrisi ukkonenkin. Ihanaa! Minä jo innolla odota syksyä & raikkaita tuulia & villapaitoja & kaulakiinoja ja kynttilöitä! Voikun olisi vielä takkatuli!

Ajeltiin sitten vihdoin Heidille, kun en ole kolmeen kuukauteen melkein siellä käynyt!  Onneksi sentään kesäkuussa Heidi & Venla kävi mökillä, niin on sentään nähty... Piti vaan moikata hevoset ja ihmiset ja koirat, mutta oltiinkin sitten vähän pidempään. Aatos käyttäytyi taas fiksusti kun näki uusia koiratuttavuuksia, vaikka toinen vielä vähän pörisikin. Hevosia Aatos katsoi sylistä ja piti vähän hiljaa haukkua niitä, kun Klaara louskutti vieressä.. Lehmiä ihailtiin sen verran kaukaa (olivat hevosten takana laitumella), että ei Klaara eikä ainakaan Aatos niitä edes tainnut tajuta! Heidille oli ilmaantunut maailman kauneimman värinen kissa Inka IItun kaveriksi. Hän oli oikein suloinen. Kiipesin sitten hevosen selkäänkin pitkästä aikaa ja olin kyllä alkuun ihan hukassa! Eikä varmaan lopussakaan NlIIN tyylikästä ollut meno... Veikko kyllä meni lopulta (en edes kauaa mennyt, jalassa farkut ja sandaalit, päässä sentään tietty kypärä!) oikein mallikaasti, oli hyvä lopettaa siihen. Täytyy alkaa taas käymään säännöllisesti. Johan Venla-tyttökin oli puolivuotias ja yritti kovasti konttailla!