Tänä vuonna Eckeröön reissu tehtiin "vajaamiehisenä" kun matkaan lähdin vain minä ja Annaleena. Toki auto saatiin koiria kuitenkin: Mennessä kolme pötkylää ja tolleri, takaisin tullessa neljä gööttiä ja tolleri... Muutenkin reissu oli erilainen, lähdettiin matkaan jo perjantaina aamusta, joten yöajoa mökille ei tarvinnut harrastaa ja perjantainakin ehti jo vaikka mitä. Lisäksi tänä vuonna oli ohjelmassa näyttelyn lisäki rally-tokon esittelyä perjantaina ja lauantaina paikalliselle koirakerholle.

Laivamatka sujui käytävällä ihmetellen ohikulkijoita. Ensikertalaiset Brie ja Vernerikin oli oikein mallikaasti. Monet kyselivät ensinnäkin miksi on näin paljon koiria laivalla ja toisekseen kyselivät rodustakin. Muutamat tunsivat jopa rodunkin. Kivaa. Laivasta ulosajo kesti tuhottoman kauan, kun autoja jäi niin paljon pois "pikapysähdyksellä", paatti oli vamasti yli puoli tuntia satamassa. Perillä odotti aurinkoinen Ahvenanmaa. Tällä kertaa mökkikin oli eri paikassa, Finnstörmissä. Ajo-ohjeet oli suht selkeät, mutta kertaalleen ajoimme silti ohi -viitta kylään oli ovelasti piilotettu puskaan :o) Matkalla kävimme myös kaupassa ostamassa evästystä.

Mökki oli hieno. Siellä oli takka ja TV:kin. Mökit oli kolmessa rivissä, ja meidän rivi oli rantarivissä, ranta oli kyllä kaislanen siitä kohti (uimaranta/saunaranta oli erikseen) ja lähimmät naapurimökit 20-30 metrin päässä. Oli siis oikein mukavaa. Sisällä oli pari makuuhuonetta (molemmissa kaksi sänkyä) sekä tupakeittiö/olohuone punaisine 70-luvun kaapistoineen.  Terassi ja ikkunat oli merelle.

Perjantaina ajelimme ensimmäisen kerran koirakerhon hienolle kentälle opettamaan rally-tokoa. Perjantaina oli vuorossa teoriaa ja liikkeiden esittelyä koiran kanssa joten pakkasimme göötit autoon, Verneri sai jäädä lepäämään mökkiin. Ajo-ohjeet olivat hyvät, mutta innoissamme käännyimme yhtä tietä liian aikaisin  "mökkitieltä" ja niinpä ajoimme (taas :D) harhaan. Olimme aivan kentän vieressä, mutta koska ohjeet olivat erisuunnasta, meiltä loppui usko ja ajoimme lentokentälle (kenttä lentokentän vieressä) ja soitimme yhteyshenkilölle. Kimmo ystävällisesti tuli hakemaan meidät lentokentältä ja niin pääsimme pääkallopaikalle.. Hiukka jännitti, koska paikalla oli täysin ruotsinkielistäkin porukkaa. Onneksi Kimmo suostui tulkkaamaan "pahat kohdat" ja alkukankeuden jälkeen suomi-ruotsi-englanti-espanja kielikylpy oli pelkästään hauskaa! Teoria pidettiin sisätiloissa (heillä oli oikein kerhorakennuskin, kade kade kade) ja pienen paussin jälkeen hain Klaaran näyttämään liikkeitä. Klaara oli kone ja toimi moitteettomasti. Kenttä oli hieno, valtava, nurmikenttä jossa agiesteetkin oli esillä odottamassa käyttäjää. Päätettiinkin lauantaina mennä sinne treenaamaan. Klaaran jälkeen otin Freijan, jolla pyöritin kanssa rally-tokon alokasluokan liikkeitä ja lisäski muutamia ylempien luokkien "temppuja". Äffä sitten näytti oikein mallitempun kun irroitin hihnan. Se läks karkuun -eikä antanut kiinni. Kentällä oli peruan jälkiä ja pupunpapanoita... Vähän nolotti... , mutta onneksi neiti päätti sitten antaa kiiinnikin ja itse pyörähdykset ja valkovuokot sujuivat  verryttelyn jälkeen .  Illan pimetessä ajoimme takaisin mökkiin ja lenkitimme koirat hiekaktiellä taskulampun loisteessa kuunnellen ihmeellistä siritystä. Siellä oli jotain sirkkoja tai mitä lie sirkuttajia joiden ääni oli valtaan voimakas.

Lauantai oli yhtä aurinkoinen kun perjantaikin ja vietimme oikeastaan koko päivän ulkona. Ensin suuntasimme Eckeröön posti- ja tullitalolle kaffelle ja näyttelyyn mutta se nettitiedoista poiketen olikin suljettu. Hö! Käytimme kuitenkin tunnin-puolitoista rantakallioilla ulkoiluun ja valokuvaamiseen. Eckeröstä ajoimme kohti Getaa, tarkoituskena pysähtyä kaffelle. Kaikki kivat kahvilat missä oli aiempina vuosina käyty oli kiinni! Pysähdyimme sitten Pizzeria-kahviaan.. Ei ehkä olisi kannattanut. kahvi oli pahaa, pulla kovaa ja maito vanhentunutta.. Mutta kokemus sekin :D Getaan ajaessa nähtiin valtavia omenatarhoja ja kyltti viinitilallekin. Harmillisesti se jäi kokematta, koska toiseen suuntaan ajaessa ajettiin si iloisesti siitä(kin) ohi, ja aikakin alkoi loppua. Geta-vuori oli kyllä aikas vaatimaton vuoreksi, mutta tulipahan kiivettyä näköalatorniin ja olihan sieltä ihan mukavat maisemat :o) Getassa oli myös mainio vanhanajan kyläkauppa ja ikivanha kivikirkko. Kaupasta löysimme paikallista siideriä, joita tietenkin otettiin pari pulloa illaksi. Autossa sitten tarkastimme pulloja ja totesimme että prosentit oli aikas vaatimattomat 0,2 % :D

Mökkiin päästyämme purettiin kuvat kamerasta agiliitokuvien tieltä ja söimme. Sitten heti treenikentälle. Kerkesimme tunnin verran treenata ennen kurssia. Vitsi että oli kivaa, suorastaan ihanaa! Brie oli tosi hieno, meni montaa estettä peräkkäin ja keskittyi hienosti! Klaara oli aivan liekeissä. Ei olla oikeita agiesteitä menty varmasti pariin vuoteen (ainakaan) ja se oli kone! A meni noin vain, samoin hypyt, rengas, putki ja kepitkin. Waude wau. Sen täytys ehkä päästä useammin ku niin tykkäs! Freijakaan ei ollut ollut vuoteen agikentällä. Hyppytyyli on silläkin vielä vähän erikoinen paikoitellen, mutta mun pieni Freija joka pelkää (Pelkäsi?) korkeitapaikkoja kiipesi A-esteen ylös ilman kovin suurta houkuttelua ja meni sen muutaman kerran, ja oikein haki sille! Ohho ja voikuinka ihanaa! Rengaskin meni vanhasta muistista heti oikeasta välistä. Keppejäkin kokeiltiin ja Äffä kuumu niistä täysin. Ihme kieppejä ja minä liian hitaana väärässä kohti jne.. Mutta meni pätkä niitäkin hyvin. Oltiin siis enemmän kuin tyytyväisiä oppilaiden saapuessa rally-tokoilemaan. 

Paikalliset koirakot oli sikataitavia ja mukavia. Aloimmekin viritellä jo yhteistyötä ja leiriä/kilpailuja ensi kevääksi tai kesäksi :o) Kivaa kivaa kivaa. Ainoa "tyhmäuutinen" oli se, että näyttelyn yhteydessä ei enää ikinä ilmeisesti järjestetä agilitykilpailuja. Tila ja parkkipaikat ei muka riitä. Pöh. Mökkitiellä eteen pomppasi sitten ensimmäinen peura. Onneksi vauhti oli jo hiljainen ja selvittiin pienellä säiköhdyksellä. Illalla naureskeltiin kuvissa Brien hassuille asennoille, meidän hassuille asennoille ja ilmeille jne.  Istuttiin terdellä kuunnellen siritystä ja ja katseltiin upeaa tähtitaivasta kera linnunradan. Siistiä!

Sunnuntaina siivoiltiin mökki ja lähdettiin näyttelypaikalle. Siinä meinasikin tulla pieni paniikki, kun näyttelypaikalta Geeban tuoja soitteli että missäs olette. Olimme laskeneet että jos kymmenen aikaan olemme paikalla on meillä vähintään 45 minuuttia aikaa ennen kehää. No joo, tuomari oli nopea jo mökiltä lähdettäessä oli vain reilu 10 koiraa enää ennen gööttejä. Onneksi 3 urosta gööteisstä joten ehkä ehtisimme... Ajoimme hullua vauhtia ja välissä oli pakko soittaa että josko Freijan luokkavaihdosta voitaisiin ilmoittaa ja samalla kysyimme tilannetta. Onneksi tuomari piti taukoa..  (Kiitos vielä avusta ja ilmoittelusta!) Näyttelyalueella äkkiä koirat autosta ja juosten sisälle. Olikohan neljä snautseria ennen meitä. Huh. Ehdittiin siis.. Mutta oikeastaan koko päivänä ei enää rauhoittunut. Gööttikehäkin oli yhtä koirien vaihtoa, esitin lopulta Geebankin omien koirien lisäksi. Hiukan jännitti, mutta onneksi meni hyvin sekin. Meidän göötti-jengistä Klaara oli pn-3 kera vara-cacibin (valioluokan kakkonen), Freijakin sai erin ja oli valioluokan kolmas (pöytäkin meni ok ottaen huomioon kiireen, liikkeet meni valtavan hienosti), Brie sai H:n (sai (tuomarin mukaan) hysteerisen kohtauksen pöydällä ja loikkasi Annaleenan syliin) ja Geeba oli ROP ja ROP-VET. Gööttikehän jälkeen piti vähän treenailla Geeban esittämistä isoja kehiä ajatellen. Ennen isoja kehiä oli vielä Vernerin esiintyminen tollerikehässä. Verneri oli tosi hieno ja sai ERI:n  veteraaniluokassa. Harmiksi kilpaveljenä oli supervoittaja/valio joka sitten voitti Veetun vetskuissa joten ROP-VET titteli jäi saamatta. Mutta tosi hienosti kyllä meni. Oltiin siis kaikin tavoin tyytyväisiä päivän antiin.

Kellon lähestyessä kolmea ja ryhmäkehiä alkoikin hiukan jännittää kuinka Geeban kävisi vetskukehässä ja ryhmässäkin. Tuomarit ei tällä kertaa arvostaneet meidän yritystä ja sijoittuminen isossa kehässä jäi vielä kokematta. Ehkä sitten joskus oman koiran kanssa :D Kiitokset vaan Kirsille luottamuksesta Geeban suhteen :o) Meillä oli kivaa, toivottavasti Geebakin selivis ilman traumoja meidän matkassa takaisin päin :o)

Sunnuntai-ilta olikin yhtä odotusta. Ajoimme Marienhaminaan syömään (Kotipizza jo perinteen mukaan.. Nyt kyllä kävellessä löydettiin rannasta ravintolalaivoja joita voisi kokeilla ensi vuonna) ja kulutumaan aikaa. Onneksi oli mokkula ja läppäri. Lisäiltiin kuvia ja ihmeteltiin paikallista elämää (tai elämättömyyttä, aika hiljaista sunnuntai-iltana :D). Laivamatka kotiinkin meni myrskyisässä säässä hienosti.

Hieno reissu, ensi syksynä (viimeistään!) taas uudestaan!