Kas ollakko vai eikö olla...

...tiine siis, Klaara. Tänään käytiin reippaalla lenkillä Sotungin aurinkoisessa metsässä (aivan mielettömän kaunista!) Katan ja Röllin ja Hallan lauman kanssa. Siinä si pohdittiin ja mallailtiin Klarenzon mahaa. Vähän niinko olis, mut ehkä ei kuitenkaan. Käytöksestäkin vaikea sanoa ku K on kuitenkin aika omalaatuinen aina Oma kaatunut jalka kesti lenkin jotenkuten ja ny sen pitäs vielä kestää pien shoppailu sessio. Kameran akku ei halunnut toimia kovassa pakkasessa ku hetken (rumien kuvien ajan huonossa paikassa) joten vara-akkukin pitäisi ehkä hommata...

Lisäystä: Äitikin näki Klaaran mahan pitkästä aikaa tänään ja oli vakuuttunut että jotain muutosta on tapahtunut.. Tiedä si onko nappulapussi kasvamassa vai Klarvarit :o)

Eiliseen vallan unohtui kertoa naksutin tunnista. Harjoiteltiin noutoa ja voi elämä ku mä oon hi-das! Freijahan on sellainen leulujen viskoja että nytkin tajusi kyllä alun että saa palkan ja naksun siitä kun koskee leluun, mutta sen jälkeiset tapahtumat onkin hämäränpeitossa.. Taisin iloisesti alkuun vahvistaa sitä heittoa -se kun lähtee salamana kun lelu on suussa. Vaihdettiin vielä lelua monenmoiseks ja aina samajuttu... Fiuf vaan lelu lentää... Ja mun hidas naksaus tulee just sillon. Tietty.. Lopulta kyllä pidin lelusta niin pal kiinni että sain edes muutaman kerran palkattua en repimisestä enkä heitosta vaan tukevasta otteesta. Pitää jatkaa harjoituksia si yksinään. Kiva oli saada tälläinen lyhyt kurssi, tietää vähän paremmin naksuttimen ideaa ja ajoitusta...

Ja vielä lisätään pari erittäin huono kuvaa lenksulta. Akkuhan ei tietenkään kestänyt pakkasta kun ei ollut aivan täynnä ja nää kuvat on vaan alkuräpsähdykset, siinä vaiheessa kun kiivettiin kallioiden päälle jossa upea auringonpaiste ja hangen kimallus niin kuvia ei enää voinutkaan ottaa. Kivaa...

Ensin Freija